Koko päivän ollut sellanen fiilis et jotain tässä päivässä on mitä pitäisi muistaa. Olen koko päivän ollut kamalan hajamielinen ja jotenkin hönttö. Pari tuntia sitten tulin töistä ja treeneistä kotiin ja rauhoituin ja mieleeni muistui, että tänään on 3 vuotta siitä kun rakas mummini nukkui pois. <3 Itkuhan siitä tuli. Olen pikku tytöstä asti ollut tosi läheinen mummini kanssa ja vietinkin hänen ja ukin kanssa lapsuuteni kesät. Ne kesät ovat jääneet tosi hyvin mieleeni ja vieläkin niitä kaiholla muistelen! <3 Voi kun voisin olla taas se sama huoleton lapsi jonka päivän koho kohta oli mennä mummin kanssa kauppaan ja hakemaan postia, kun olimme mökillä. Suutuin jos mummi tai ukki ei herättänyt minua mukaan, koska postin hakeminen oli minun tehtäväni. :) Teini-ikäisenä asuimme reilu 1km päästä mökiltä ja vielä silloinkin kävin oikeastaan päivittäin mummolassa. Mummi on aina ollut kuin toinen äiti minulle.
Mummin kuolema tuntui minusta siltä kuin osa minusta olisi kuollut mukana. Ihan kuin se pikku tyttö olisi mennyt mummini mukana. En pysty edelleenkään puhumaan mummistani itkemättä. Mummin pois meno on edelleen itselleni kivulias asia ja eteen on tullut monta kertaa asioita tän 3 vuoden aikana joista olisin halunnut kertoa mummilleni ja mietin mielkessäni, kun tämän olisin voinut kertoa hänelle. :´( Eräs ystäväni sanoi minulle silloin kun mummi kuoli, että voi viedä vuosia ennen kuin ajatukseen läheisen kuolemasta tottuu. En tiedä totunko koskaan.
Olin menossa kylään isovanhemmilleni pari päivää ennen mummin kuolemaa ja peruin sen, koska olin niin väsynyt ja halusin kotiin nukkumaan, kun koko päivän olin touhunnut ja ollut asioilla. Meidän piti nähdä tänä päivänä 3 vuotta sitten serkkuni häissä, joihin mummini ei päässyt. Näin jälkeen päin kadun päätöstäni olla menemättä silloin torstai-iltana, mutta enhän sille enää mitään voi. Toivon, että mummini tiesi kuinka paljon häntä rakastin ja rakastan edelleen.
Älkää ystävät jättäkö mitään huomiseen mitä voit tehdä jo tänään. Ne läheiset ihmiset on niitä tärkeimpiä, se vain tuppaa usein unohtumaan ja muistuu vasta sitten kun on jo myöhäistä. Rakasta ja näytä se, kerro se. <3 Ottakaa sitä aikaa ja käykää ystävien, vanhempien ja isovanhemien luona. Ja oikeasti se mummo siellä vanhainkodissa, vaikkei hän sinua välttämättä tunnista, hän tietää sinussa olevan jotain tuttua ja tulee iloiseksi kun häntä mennään katsomaan. Voisiko omasta elämästä uhrata silloin tällöin tunnin tai kaksi niille rakkaimmille jotka eivät saman katon alla asu?
 |
| WeHeartit |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti