Taas kulunut aikaa, kun ei muka oo kerennyt skriivailla.. No onhan tässä paljon tapahtunut! :) Koulukin tossa tammikuun puolessa välissä alkoi. Aloin opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Olen innoissani koulusta. Saan taas oppia uusia asioita ja syventää jo oppimaani, pääsen katsomaan erilaisia hoitoalan työpisteitä ja hakemaan kokemusta mahdollisimman erilaisista työpaikoista. Eihän sitä vielä tiedä missä sitä haluaa olla isona töissä. Nyt ainakin tuo vanhustenhoito kiinnostaa, mut kuitenkin haluaisin mennä kokeilemaan muitakin erilaisia paikkoja joka tulee nyt harjoitteluiden myötä mahdolliseksi. :) Opiskelu alkaa heti tälleen reippaasti, 1,5 viikon päästä on jo anatomian alkutentti. Oon alkanut jo vähän lukea, mutta saas nähdä miten menee. Ulkoa harjoittelu ei ole mun suurin vahvuus.
 |
| www.auladeanatomia.com |
No mutta se siitä koulusta. Mites mun kiloille kuuluu. No paksusti ne vielä voi, taas vois vedota ajan puutteeseen, mutten tee sitä, koska tiedän että sitä aikaa ois löytynyt jos ois vaan viitsinyt! Mut ruoka puoli alkaa olee kondiksessa ja treenitkin alkaneet luistaa. Aloitin pari viikkoa sitten Crossfit salilla ja olen ihan innoissani koko hommasta. Rankkaa se on, mut siitä tulee niin mahtava fiilis kun voittaa itsensä! :) Viime viikolla vedin leukoja, tosi vähän helpotettuna, mutta kuitenkin! Mä pystyin siihen! Jes! (ennen en oo saanut edes yhtä) Painonnostoakin harjoiteltiin, se oli rankka tunti! Jalat tärisi ja tunsi kyllä miten oli antanut itsestään kaiken! Mahtava fiilis! :)
Tän viikon oon joutunut lepäilee, kun viime lauantaina oltiin lenkillä jäällä ja tipuin jäiden läpi järveen. Yht´äkkiä minulle tuli tunne, että mitä jos tää jää pettää ja lähdin kävelemään lähemmäs rantaan ja samantien olin jo veden varassa. Tuntui, että joku muu valtasi kehoni ja huusi apua. En paljoa muista koko tapahtumasta, vain kylmyyden ja sen tunteen että ihan kuin joku olisi huutanut suullani apua. Muistan työntäneeni Nikin pois luotani. Onneksi mieheni oli myös mukana ja sai vedettyä minut ylös vedestä. Lähellä olevassa talossa eräs mies kuuli minut ja tuli kysymään tarvitsenko kyytiä ja hän vei minut kotiin, antoi vielä ohjeita miten nyt toimia. Enhän minä mitään tajunnut kun niin shokissa olin tapahtuneesta. Kun pääsin kotiin ja ammeseen minulle iski paniikki jos jää pettää uudelleen ja mieheni on siellä yksin koirien kanssa!! Onneksi mitään ei käynyt ja pian he tulivat kotiin. Illalla piti sit lähtee päivystykseen kun polvi alko mustuu ja turpoo ja muuallekkin jalkaa tuli mustelmia ja toisessa jalassa ihme lihas särkyä koko reiden pituudelta. Ei niistä sit mitään löytynyt. Saikulle silti joutusin kipujen vuoksi. Onneksi säikähdyksellä selvittiin ja nyt osataan olla varovaisempia! :) Ja iso KIITOS sille miehelle joka auttoi!
Varokaa heikkoa jäätä! :)
