Ahdistus maksimus

Heissuli vei! :)

Ahistaa tää laihdutus projekti välillä kun tuntuu ettei aika riitä kaikkeen! :/ Ja nyt oon sitä aikaa nipistänyt tästä treenaamisesta. Tuntuu et täs on jo syysmasennusta alkamassa kun mitään ei jaksais tehä ja aina vaan väsyttää. Pitäs vaan ottaa sitä niskasta kiinni ja sanoo et ei oo terve tullut muhun! PERHANA! Onneksi tänään alkoi loma ja on aikaa itselle ja parisuhteelle. <3 Loma ei nyt niin kivasti alkanut kun selässä lihasrevähdys ja saikulla ollut tämän päivän. Ja noi lääkkeet sit viel väsyttää entisestään, kuhan nyt helpottais lauantaiks ku olis lähtö Budapestiin! :) Huomenna olis muuttokin edessä ja osa tavaroista vielä pakkaamatta, kaine siinä samalla menee! :D Miten voikin kaikki asiat kerääntyä yhteen viikkoon!?! :D

Ahistaa kun tekis mieli mennä lenkille, mut pitäs pakata ja nyt selkä reistaa ja sit ahistaa jos menis lenkille ku pitäs pakata. Sit ahistaa viel enemmän ku tiiä mitä sitä tekis! Huoh! Jos sitä rauhottus ja vetäis syvään henkeen! APUA! :D Haluisin et ku tullaan ni ois kämppä valmiiks laitettu, mut saas nähdä! :) Taidanpa tästä alkaa katella pakattavaa :)

Itsetunto ja kiusaaminen!

Heips!

Tuli tässä illan mittaan yksi muisto mieleen:
Yläaste iässä rakastin tanssia yksin huoneessani, yleensä mikroshortseissa tai hameessa ja napa paidassa. Tietysti huudatin sitä musiikkia niin etten kuullut mitään. Ja sitten erään kerran rakas serkkuni joka silloin asui meillä tuli huoneeseeni kaverinsa kanssa, enkä huomannut ja serkkuni oli vain, että sori ja veti oven takaisin kiinni! Voi luoja että silloin hävetti ja kun lopulta tulin ulos huoneestani olin jopa pukenut enemmän vaatetta päälleni! :D Nyt naurattaa mutta silloin ei naurattanut! Jäin miettimään, että silloin yläaste iässä, vaikka mulla oli hyvä kroppa, ni silti häpesin jotenkin sitä, en uskaltanut näyttää sitä. Yksin mietin ja unelmoin upeista vaatteista ja kun niitä minulla oli käytin niitä kotona niin ettei muut nähneet, nyt sitä antaisi mitä vain että olisi edes lähes samassa kunnossa ja enkä kyllä sitä kroppaa piilottaisi liian isoihin vaatteisiin jotka roikkuivat päälläni! Siihen aikaan mulla oli tosi huono itsetunto ja kyllä huomaa että se on kasvanut tässä vuosien varrella ja olen saanut paljon rohkeutta olla se kuka olen peittelemättä itseäni tai luonnettani! Olen kyllä ylpeä tästä kasvusta! :) Yksi suuri asia joka vaikuttanut itsetuntooni huomattavasti on ollut opiskelu ja työ, kokemukset siitä, että on jossain hyvä. Työharjoittelussa sai kehuja asioista mitä oli tehnyt ja se on tuonut lisää itsetuntoa, minä pystyn tähän!!

Tässä rippikuvani vuodelta 2004

Pienestä se itsetunto rakennetaan ja pienillä asioilla sen voi tuhota.. Koulukiusaus on yksi niistä asioista. Kiusaajalle hetken viihdettä ja kiusatulle ikuiselta tuntuva piina! Olen itse ollut kiusattu ja vanhempana osasin jo kovettaa itseni sille ja etsiä itse uusia kavereita. Vaatteet olivat usein kiusaamisen aihe tai sukunimi! Miten mitättömiä asioita ja joillekkin ihan mielettömän suuria! Kyllähän se tuntui pahalta, että vaatteita haukuttiin, se tuntui hyökkäykseltä minua kohtaan. Kiusaajat eivät halunneet katsoa mitä löytyi sisältäni, minkälainen nuori tyttö olin, katsoivat vain ulkonäköä ja siinä kiinnittivät huomion vaatteeni, valitettavasti. Olen asian kanssa jo sinut, löysin itselleni pakokeinon kiusaajistani ja se oli rohkeus ottaa askel kohti uusia ystäviä ja uusia ympyröitä.

On rohkeutta puolustaa niitä keitä kiusataan! Ole ylpeästi rohkea! 

Nyt ``pientä´´siskoani kiusataan koulussa, aika samanlaisista asioista kuin minua aikoinaan. Se kiukuttaa ja tuo vanhat muistot mieleen! Siskoni on tosi pitkä (n 182cm), 13 vuotias nuori kaunis naisen alku. Enkä ymmärrä miten siskoani voi vaatteista kiusata kun tyttö on kuin jostain vaatelehti kuvastosta!! Inhottaa seurata vierestä kun toiseen sattuu ja ei pysty oikein mitään tekemään! Kiukuttaa niin pirusti! Olen yrittänyt antaa neuvon; käännä selkä ja yritä löytää uusia ystäviä, mutta eihän se ole niin helppoa pienellä paikkakunnalla.. Siskoni on herkkä tyttö, mutta onneksi uskaltaa puhua asiasta, itse en uskaltanut kertoa kenellekkään kiusauksesta. Onneksi siskossani on rohkeutta puhua asiasta <3


Monelle kiusatulle voi jäädä elinikäiset traumat ja huonoitsetunto! Kiusaajat pitäisi pistää kokemaan sama itse ja katsoa miten siitä selviytyvät! Miten lapset saisi ymmärtämään mitä kiusaamisella saavat aikaan?

Meistä kukaan ei näytä samalta tai ole samanlaisesta perheestä ja oloista. Toisten vanhemmat on varakkaita toisten ei, se ei tarkoita sitä ettei heillä voisi silti olla aivan yhtä hyvä elämä kuin varakkailla! Onneksi emme kaikki ole samanlaisia, erilaisuus on rikkaus! <3 Rakastetaan toisiamme sellaisina kuin olemme syntyperästä, varallisuudesta, ihon väristä tai vammoista huolimatta! <3

Kun huomaamme kiusaamista yritetään puuttua siihen, oli se uhri tai kiusaaja tuttu tai ei!

(yllä olevat kuvat kopioitu täältä)

Tulipas rankkaa tekstiä! Kevennykseksi tässä linkki laihdutusvinkkeihin. :)